Tästä se alkaa. Ei tarvitse muuta kuin saada itsensä koneen ääreen ja antaa tulla! Ilman etukäteisajatusta, tuosta vaan tajunnan virran pisaroita poimimaan! Sen kummempaa zoomaamatta, rajaamatta, kritisoimatta tai stilisoimatta. Täytyyhän jotakin tekemistä jättää myös lukijalle tai -joille. Nimittäin se mahdollinen tai mahdoton helmien/raakunkuorien poimiminen poukkoilevien sanojen seasta.
Elämä tässä maailmassa on kerrassaan ihmeellinen – aina oppii uutta!
Sanatyöläisen intohimolla maistelin jo aamusta sanoja. MAKARAPA? Mitä se tarkoittaa – haukansilmäni sanoo, että siinä on kaksi kirjoitusvirhettä, sen pitää olla tietysti MAKKARAPATA – vai? No, eipä tietenkään, sehän on eteläafrikkalainen kypärä, keksitty jalkapallofanien pään suojaksi. Aika hauskannäköinen härveli!
Keksisipä joku käsikirjoituskypärän, jonka voisi painaa päähänsä deadlinen lähestyessä ja joka saisi aikaan inspiskuhinaa aivonystyröissä silloinkin, kun pää on tyystin tyhjä.
Kaikesta huolimatta tai juuri sen takia: Maata näkyvissä! Ainakin kynsien alla - kesä kun tulla tupsahti tekstiviestiä lähettämättä ja paniikki iski saman tien kylvö- ym. pihapuuhissa. Vaan se on ihanaa, kun ei tarvitse siemeniä viskoa yksin, on nääs sellainen kylvökomppania apuna, etten ole nähnyt aiemmin. Kova on talkoohenki tämän suven sääskillä! Joten saattaapi olla, että jälki on jonkin sortin vuoroviljelystä: rivit ja lajit sekaisin. Vähän niinkuin aloittaessa uutta elokuvakäsikirjoitusta.
Mutta kova on talkoohenki Lapin Lisän tarinaputkilaisillakin. Käsikirjoituksia pukkaa harva se päivä, jotta kohta on koneen muisti täynnä, puhumattakaan omasta muistista. Ja huomenna se alkaa, työpaja Sodankylässä ja sparraus osaavien dramaturgien opastuksella. Siitä sitten seuraavalla kerralla...
Sinikka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti