Musta tienpinta kimaltelee: tuottajaa etsimässä

Vuoden 2009 Sodankylän elokuvajuhlilla sain mahdollisuuden lähestyä, yhtä Suomen suurimmista elokuvatuottajista: Aleksi Bardyä. Tilannetta helpotti että Anja Kolehmainen oli tavannut hänet aikaisemmin samoilla festivaaleilla ja maininnut hänelle minusta ja käsikirjoituksestani, joten minun oli luonnollisempi aloittaa keskustelu. Minulla oli aavistus että Musta tienpinta kimaltelee, ei aivan asettuisi Bardyn luotsaaman Helsinki Filmin profiiliin, koska aiheeni oli melko tummasävyinen verrattain heidän aikaisempaan tuotantoonsa (aikaisempia elokuvia mm. Napapiirin sankarit 2010, Kielletty Hedelmä 2009, Ganes 2007 jne.). Lisäksi Helsinki Filmi on pitkään elokuvaan ja TV- sarjoihin keskittynyt yhtiö jolla on kansainväliset markkinat ja minulla oli tarjottavana vain tunnin TV-leffa, jonka budjetti tulisi olemaan paljon pienempi kuin kokoillan näytelmäelokuvissa: mutta jos saisin Bardyn edes lukemaan käsikirjoituksen, saisin arvokkaan mielipiteen jatkoa varten.

Aleksi Bardy istui hotellin ravintolassa yksin, kun menin samaan pöytään istumaan. Bardy tervehti minua kohteliaasti ja kysyi kuinka minulla asiat ovat edenneet, aivan kuin hän olisi muistanut kuka olen. Olin pari vuotta aikaisemmin tyrkyttänyt lyhytelokuviani hänen katsottavakseen, ja Aleksi oli silloin kommentoinutkin niitä. Kerroin nopeasti kuka olen ja millainen elokuvaehdotus minulla on tarjolla ja kiinnostaisiko häntä lukea käsikirjoitus. Aleksi kysyi, vakava ilme kasvoillaan, mistä elokuvani kertoo ja katsoi suoraan silmiin. Vaikka olin työstänyt hanketta jo reilun vuoden ja luulin kaikki vastaukset olevan valmiina, tämä tilanne sai minut lukkoon ja tyydyin vastaamaan että keskustelen siitä mieluummin jos hän lukisi ensin käsikirjoituksen. Sitten lyhyt hiljaisuus jonka jälkeen Aleksi sanoi että ei lue käsikirjoitusta, mutta voi lukea synopsiksen.

Meni pari kuukautta että Aleksista ei kuulunut mitään, joten soitin perään. Aleksi kertoi että oli lukenut synopsiksen, mutta oli unohtanut vastata. Hän piti sitä kiinnostavana, ja aikoi lukea käsikirjoituksen joten lähetin myös sen hänelle. Syksyllä, muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen, sain Aleksin kommentit käsikirjoituksesta.

”Luin nyt käsiksesi. Onneksi olkoon, se on hyvin vahvatunnelmainen juttu. Pidän erityisesti Katin ja Akin välisestä suhteesta, jossa on jotain kiinnostavaa kohtalonyhteyttä. Voisiko sitä olla enemmän? Hetkittäin tarina on hieman vaarassa tukehtua suruunsa, Lauran isä ravintolassa tai Katin äitiä koskeva backstory olivat juuri tällaisia rajatapauksia. Loppuratkaisua pidän kuitenkin oikean suuntaisena. Et ole sitä suoraan meille tarjonnutkaan, mutta ei tämä kuitenkaan sovi "julkaisuohjelmaan". Noin tummalle aiheelle on aika rajalliset markkinat -käytännössä vain Yle. Se on myös selkeästi auteur-työ, jonka pitää tulla kirjoittajansa ohjaamaksi. Tarina on haasteellinen, koska se ei sisällä suoranaista aktiivista toimijaa vaan on kertomus ihmisistä, joita kohtalo paiskoo. Lyhärissä on tavallista toki että muoto on epätavallisempi.

Minun ehdotukseni sinulle olisi, että koeta saada tehtyä se omin voimin, paikallisen avun kanssa tai miten vain, kunhan nopeasti saat sen tehtyä. Ainoa josta kannattaa olla tarkkana, on että saat Akin ja Katin rooleihin ammattinäyttelijät. (Monet ammattilaiset voivat tulla halvalla tai jopa ilmaiseksi amatöörielokuvaan, kannattaa kokeilla!). Jos tarvitset prosessissa jotain neuvoja, joita arvelet minulta saatavan, kysy vain vapaasti. Uskon että voit, kuten kirjoitat, saada siitä aikaiseksi todella tiukan ja hyvän jutun. Kirjoita jotain hieman vaaleampisävyistä mutta yhtä intensiivistä. Kirjoita kokonainen rakkaustarina Katin ja Akin välille?”

-Aleksi

Kuten olin ajatellutkin, Aleksin kommentit herättivät uusia ajatuksia ja kysymyksiä joten ryhdyin työstämään uutta versiota, kohti kuukauden päässä häämöttäviä tarinamarkkinoita.