KILTTINÄ KALANA

Kalojen luonteeseen kuuluu toimia usein vastoin omaa etuaan. He ovat auliisti valmiit keventämään lähimmäisensä taakkaa. (Kalat, Julia ja Derek Parker).

Kilttinä kalana minun on aina ollut vaikea sanoa ei, varsinkin, jos olen ymmärtänyt, että myöntymisestäni on iloa pyytäjälle. Myöhemmin tosin on saattanut kuitenkin ilmetä, että ilo ei ollutkaan pyynnön motiivi, vaan hyöty, jopa oman edun tavoittelu.


Kun harvoin kieltäytyy, mieleen jäävät lähtemättömästi tärkeimmät eit. Muistan kymmenien vuosien takaa yhden sellaisen. Oli uskomatonta kuulla kieltäytyvänsä paikassa ja tilanteessa, joista olisi mieluummin paennut. Vaikka tiesin vastaan kampeamisen turhaksi – jouduin virkajärjestelyjen kohteeksi sukupuoleni vuoksi – tuntui hienolta kertoa mielipiteensä julki.
Tällekin tapaukselle löytyy selitys Kalat - teoksesta: Kalojen on monesti vaikeaa tunnustaa elämän realiteetteja.

Mitä tekemistä käsikirjoittamiseni kanssa on sillä, että olen kala, joka on syntynyt täydenkuun aikaan Kuun ollessa Kalojen vastamerkissä eli Neitsyessä? Mielenkiintoista. Itsestä tunnistettavia piirteitä löytyy kirjasta roppakaupalla. Tie omaan itseen on pitkä ja kivinen, mutta tarpeellinen kulkea.


Muutamia ”totuuksia” lisää kalojen luonteesta, jotka tunnistan omakseni ja joilla lienee vaikutusta myös aikaansaannoksiini käsikirjoittamisen saralla:
- käytännöllinen järki-ihminen
- synnynnäisesti omapäinen
- liian kriittinen
- arka ja estoinen – peittona ylitsepursuava puheliaisuus
- murehtiva, mutta melkoinen voimanpesä
- luova ja innokas, mutta kärsii joskus itseluottamuksen puutteesta
- tarvitsee tukea ja kannustusta kehittyäkseen edellytystensä sallimaan täyteen mittaan

Kun kirjoittaa ihmisistä, on hyvä tuntea itsensä, tunnustaa itselleen niin heikkoutensa kuin vahvuutensa. Käyttää itsetuntemustaan luodessaan fiktiivisiä henkilöitä. Joskus heistä löytää pelottavan paljon itseään, mutta mielestäni me olemme hyvin samankaltaisia
puutteinemme ja vahvuuksinemme aurinko- tai kuumerkistä huolimatta.