"Laurilta laumaan"

Kesän kääntyessä syksyä kohti alkaa muistella, mitä tänä suvena tapahtuikaan. Kesät on ahdettu täyteen tapahtumia, joihin on halu osallistua. Ahneus kokea kaikkea kasvaa vastaan pyristelystä huolimatta. Mutta vaikka on kesä, on myös arki, jonka ohjaksista on pidettävä edes toisella kädellä kiinni, jos mielii selvitä syksyyn. Se merkitsee halujen karsimista ainakin omalla kohdallani. ”Järjestelykysymys”, sanoi edesmennyt ystäväni.
Ohi rientävän kesän tärkeimpiä paalupaikkoja olivat minulle filmifestivaalit ja Lapin Lisän käsikirjoitustyöpaja, ensimmäinen oma taidenäyttely, kaksi luokkakokousta sekä käynti vanhempieni haudoilla ja lapsuuskodissa, saariretket ja perhosten bongaus. Tarinareppu ja kuva-arkistot suorastaan repeilevät kesäriistasta.

”Laurilta laumaan” - näin aamulla pääskysparven pakenevan niiden kimppuun hyökkäilevää haukkaa. Sanonta voisi merkitä paitsi muuttolintujen kerääntymistä yhteen ennen etelään lentoa myös meidän ihmisten asettumista ruotuun hulvattoman kesähyppelehtimisen jälkeen. Posti toi juuri kansalaisopiston opinto-ohjelman, koulut alkavat lapsenlapsille jo tänään, lehdet pursuvat erilaisten yhdistysten ja seurojen kutsuja alkaviin harrastuspiireihinsä. Siinä pilttuita kerrakseen.

Mitä ruotuun palaaminen tarkoittaa minun kohdallani? Ainakin sitä, että olen laatinut Lapin Lisän Tarinaputkea varten oman käsikirjoitusprojektini työsuunnitelman, jota aion noudattaa uskollisesti suunnistaessani marraskuun Tarinamarkkinoita kohti. Vaellus on turvallista, kun opastajina ovat luotettavat kartan ja kompassin lukijat, Lapin Lisän dramaturgit. Kirjoittaessaan eksyy monesti väärälle polulle, pyörii samaa ympyrää tai vajoaa oman erinomaisuutensa hetteeseen. Silloin tarvitaan avuksi draaman lain tuntevaa kouraa, joka ohjaa takaisin oikealle reitille.