Musta tie löytää tuottajan

Musta tie oli saanut uuden muotonsa. Käsikirjoitusta kaupattiin nyt puolituntisena, vaikka tiivistämiseen ei heti siirryttykään ilman suuria tunteenpurkauksia. Minä olin ollut aluksi ajatusta vastaan, samoin Anja. Neuvoa oli kysytty Jukka Asikaiselta ja jopa televisiokanavan vaihtoa mietittiin YLE TV 1:stä – YLE TV 2:seen, jotta pidemmän 50 – minuuttisen tarinan saisi säilyttää. Lopulta lyhyemmän muodon kehittely oli yllättäen ollut virkistävä ja mielenkiintoinen kokemus. Yllättävää oli se että vaikka aluksi olin epäillyt lyhentämisen vahingoittavan sisältöä, niin ei ollut tapahtunut. Tiivistäminen oli pakottanut tehokkaaseen ja taloudellisesti luovaan ajatteluun, mikä käytännössä tarkoitti että jokaisen kohtauksen merkitys ja paikka käsikirjoituksessa mietittiin uudelleen.

Seuraavat haasteet liittyivät oikean tuottajan löytymiseen. Keskusteluita oli jo käyty paikallisten tuottajien kanssa, ja jotkut tuotantoyhtiöt olivat ilmaisseet kiinnostuksensa. Rahoittajien mielestä aihe oli niin vaikea että se kaipasi tuottajakseen taitavaa käsikirjoituksen kehittelijää. Sari Volanen oli oma-aloitteisesti antanut käsikirjoituksen tuottaja Kaarle Aholle (Making Movies OY), jota pidettiin pätevänä käsikirjoitusten kehittelijänä. Kaarle oli itsekin käsikirjoittanut paljon ja heidän yhtiöllään oli vankka kokemus elokuvien tuottamisesta.

Making Movies on vuonna 1996 toimintansa aloittanut helsinkiläinen elokuva- ja tv-tuotantoyhtiö. Yhtiön perustajat ja osakkeenomistajat ovat Kai Nordberg ja Kaarle Aho. Vuodesta 1996 lähtien Making Movies Oy on tuottanut yli 70 dokumentti- ja lyhytelokuvaa ja kaksi pitkää näytelmäelokuvaa. Yhtiön tuottamia elokuvia on esitetty yli 50 maassa. (http://www.mamo.fi/fi/etusivu/)

Toukokuun alkupuolella Kaarle soittikin minulle pari viikkoa sen jälkeen kun oli saanut Sarilta käsikirjoituksen ja kertoi lukukokemuksen olleen positiivinen yllätys. Hän piti hanketta kiinnostavana ja ilmoitti että heidän yhtiössään olisi tällä hetkellä tilaa lyhytelokuvan kehittelylle. Hän oli jo valmiiksi tietoinen hankkeen nykytilasta, vaiheista Yleisradiolla sekä muista taustoista. Kaarle oli alun perin lukenut pidemmän version ja tiedusteli olinko aikonut lyhentää tarinaa puoleen tuntiin. Kerroin että olin jo tehnyt niin ja Kaarle oli kiinnostunut lukemaan myös lyhyemmän version.

Kevään aikana olimme yhteydessä muutamaan otteeseen ja tiedustelin myös Kaarlen arviota siitä olisiko elokuvaa mahdollista saada tuotantoon jo syksyksi. Kaarle oli ollut yhteydessä rahoittajiin ja he suhtautuivat kuulemma hankkeeseeni myönteisesti. Toisaalta Säätiön rahat olivat yleensä tähän aikaan vuodesta jo hupenemaan päin ja Yleisradion rahoittaja oli sairaslomalla, eikä siellä tehty päätöksiä. Lisäksi Suomen Elokuvasäätiöön oli syksyllä tulossa uusi tuotantoneuvoja, joka vastaisi tulevaisuudessa pelkästään lyhyestä fiktiosta. Miia Haavisto, joka tunsi jo ennalta projektini, oli siis jättämässä fiktiopäätökset ja rahoittaisi jatkossa vain dokumentteja. Syksyn kohtaloa oli siis hankalaa ennustaa. Suunnitelmamme oli seuraava. Kirjoittaisin käsikirjoittajan näkökulmasta työsuunnitelman tekstin jatkokehittelystä ja Kaarle lupasi tukea ajatuksiani omalla saatekirjeellään. Lähettäisimme paketin vielä rahoittajille ja palaisimme asiaan heti kesälomien jälkeen.