KILK KALK - k a i k u j a

LAPIN LISÄN KÄSIKIRJOITUSTAKOMOSTA

Torstaina 30.9.10 riensimme ”reippahasti lietsomaan” maailman suurimman saunan katveeseen Haaparannalle Cape Eastin kokoustiloihin. Aamu oli syyskirpeä ja aurinkoinen, mieltä kohottava.
Tuottajat Iikka Vehkalahti (YLE) ja Kaarle Aho (Making Movies) pyörittelivät ensimmäisenä pajapäivänä ahjossa aihetta ”Tekijältä vastaanottajalle – elokuvan tuottamisesta ja esittämisestä”. Lapin Lisän omat dramaturgit Anja Kolehmainen ja Jouni Hiltunen hoitivat osaltaan intensiivisen keskustelun palkeita. Millaisia kipinöitä jäikään heidän hehkutuksistaan mieleen?


TUOTTAJA JA OHJAAJA AISAPAREINA

Tuottajien puheenvuoroissa meille valotettiin mm. tuottajan ja ohjaajan suhdetta. Tuottajan ja ohjaajan välillä on jatkuva sisäänrakennettu konflikti. Mutta eivätkö ristiriitatilanteet voi olla myös hedelmällisiä? Vai aiheuttavatko ne frustraatioita? Pitäisi olla riittävän kova. Mutta miten ensikertalainen pärjää väännön ilmapiirissä? Onko oltava valmis niskalenkkeihin?
Hyvä tuottaja ei kuitenkaan suutu, vaikka ohjaaja tekee sitä sun tätä. Hän on myös kova ja puolustaa ohjaajaansa, on vastaan vain kahden kesken.


OIVALLUKSIA

Saimme kuulla myös oivalluksen tärkeydestä – ”tämä on se, joka on koskettanut”. Ahaa! Tämä kiusaa minua! Populistinen aihe voidaan jalostaa hienoksi elokuvaksi. Oivallus on tärkeintä niin dokumentissa kuin fiktiossa. Oivallus voi myös tapahtua vasta leikkausvaiheessa, siis jälkituotannossa. (Oivalsin oman työstettävän aiheeni koskettavuuden: pelko lapsen silmissä.)
On myös oivallettava, mikä on se valokuva, joka lähetetään elokuvasta liikkeelle kaksi vuotta ennen ensi-iltaa. Samoin ne kolme lausetta, jotka kertovat elokuvasta.


”HYVÄ TSÄKÄ”

Toisena työpajapäivänä luennoi tuottaja Liisa Akimof (Production house). Hän kertoi meille käsikirjoituksen reiteistä tuottajille. Mikäli oikein ymmärsin, Ylellä on draamaosaamiskeskus, johon voi lähettää käsikirjoituksia. MTV 3 ja 4 kommentoivat fiktioita. Tuotantoyhtiöitä voi lähestyä suoraan vaikkapa elokuvasäätiön listan avulla. Miten siinä onnistuu, perustuu paljon onneen eli ”hyvään tsäkään”. Vahva suhde johonkin ohjaajaan on tärkeä kuin myös tuottajan löytäminen. (Jihuu, Kultaa suolta!)

Kun tuottajat arvioivat käsikirjoitusta, on muistettava, että hekin ovat ristiriitaisia kuin kuka tahansa. He valitsevat itse juttunsa. Kiinnostaako aihe tai puhutteleeko tematiikka ja jos, niin keitä? Ovatko henkilöt niin kiinnostavia, että he jäävät elämään päässä? Pystyykö kirjoittaja kirjoittamaan lisää versioita? Paljon riippuu siitä, missä tilanteessa ja mielialassa tuottaja lukee käsikirjoitusta. On hyvä varautua myös siihen, että tuottaja pyrkii muokkaamaan sitä.



PALAUTETTA

Me fiktion kirjoittajat saimme tuottajien yleispalautteissa tunnustusta siitä, että kaikilla käsikirjoittajilla on originaalikäsikirjoitukset. Pelastuimme näin älyllisen velttouden leimalta kirkkaissa otsissamme.

Aiheet Kehä kolmosen ulkopuolelta oli myös positiivinen havainto. Ahdistus puolestaan toistui kaikissa käsikirjoituksissa, ehkä liikaakin. Henkilöiden yksiulotteisuus ja historiattomuus puhutti, koska mustavalkoisiin ihmisiin on vaikea samastua. Ihmiset ovat ailahtelevaisia ja ristiriitaisia, varsinkin nykyään. Siis: tunnevaltainen kiinnostus henkilöitä kohtaan on tarpeen. Heti alussa on nähtävä, ketä katsoja seuraa, mutta päähenkilön voi myös vaihtaa myöhemmin. Entä mikä on päähenkilön kasvu elokuvan aikana?

Elokuvan käänteiden on oltava tuntuvia. Kaikki aiheet ovat hyviä, jos käsittelytapa on oikea. Tositapahtuma fiktion odotusarvoksi ei ole parasta. Vaikka epookki on haastava, ajankohtaisuus voi olla myös kaksiteräinen miekka aiheesta riippuen. Elokuvaan tarvitaan aina vahva sisäinen punainen lanka ja sen nimi on viilattava teräväksi.