Tarinamarkkinoilla ja niiden jälkeen

Markkinoiden jälkeen

2.12.10 Eilen avattiin joulukalenterin ensimmäinen luukku. Sain ystävältäni vinkin kalenterista, jonka ykkösikkunasta avautui näkymä talviseen luontoon ja taustalla soivat mykistävät Hoosianna – hymnin sävelet.
On olemassa vielä jotakin, joka ylipursuvien kalenterimerkintöjen keskellä pysäyttää. Vuosikymmenten ystävyys, viesti lapsuusmaisemista, opiskelutoverin yhteydenotto jne. Joulun alus on nostalgian täyteistä aikaa.

19.12.10 Olen antanut itselleni siimaa, kuten tuo kalastukseen liittyvä sanonta osuvasti ilmaisee. Tilanne on minulle tuttu vuosilta, jolloin runokirjani ilmestyivät. Kun tekee pitkään ja päämäärätietoisesti työtä kaukana häämöttävän tavoitteensa hyväksi, sen saavuttamisen jälkeen käy juuri näin. Intohimoisen, jopa nautinnollisen uurastuksen tilalle astuvat tyhjyys ja itsensä mitätöinti. Pelko siitä, ettei minusta ole enää mihinkään.
Kokemuksesta tiedän, että näin ei kuitenkaan ole, vaan tavoitteen saavuttamisesta seuraa yleensä pyhä aikaansaamattomuus, kuin suvantopaikka koskessa kuohujen jälkeen. Pyhä siksi, ettei ilman sitä uudistu. Ja juuri uudistumista varten on annettava itselleen siimaa, kyllä se jalokala sieltä vähitellen ajatusten haaviin taas antautuu. Ei siis väkisin, vaan väsyttämällä. Tässä selitys pitkälle tauolle blogin kirjoittelussa.


Tarinamarkkinoilla

Palaan nyt lupaukseni mukaan Lapin Lisän Tarinamarkkinoille marraskuun alkupuolelle. Markkinapäivä jatkui kahdenkeskisillä tapaamisilla tuottajien ja rahoittajien kanssa. Pääsin keskustelemaan Isosta tytöstä Timo Korhosen (AVEK), Jukka Asikaisen (SES), Sari Volasen (YLE) ja Kaarle Ahon (Making Movies) kanssa. Kiinnostus draamatrillerini intiimiä tarinaa kohtaan yllätti minut, mutta todisti jo mantraksi muotoutuneen väitteen yksityisen ja yleisen yhtäläisyydestä.
Myös ongelmakohdat nostettiin keskusteluissa esille. Hienoa, sillä ”niin kuin leijat lentävät vastatuuleen, pahimmat ongelmat voivat vahvistaa meitä” (tri R. Brash). Käsikirjoitukseni oli viime metreillä venynyt. Kun suunnitelmissa on 30 minuutin lyhytelokuva, versio täydessä mitassaan kestäisi lähes tunnin. Käsikirjoitusta pitää joko karsia tai laajentaa. Haluan kokeilla molempia. Joka tapauksessa uusien versioiden kirjoitus jatkuu…

Illalla klo 18 kokoonnuimme Tarinamarkkinoiden 2010 päätöstilaisuuteen, jossa jaettaisiin palkkioita parhaille hankkeille. Mukana olivat mm. rahoittajien ja tuottajien edustajat sekä Lapin Lisän dramaturgit markkinoille osallistuneiden käsikirjoittajien lisäksi.
Päivän tapahtumat tuntuivat minusta unenomaisilta ja kaukaisilta. Jännitys oli lauennut. Olin saanut kuulla kaikki käsikirjoitusten esittelyt ja pidin niistä. Aiheet olivat mielenkiintoisia ja niissä oli paljon hyvää. Mutta miten itse olin onnistunut? Tuntui oudon pelottavalta, kun en pystynyt tapani mukaan soimaamaan itseäni virheistä. Mitä se tiesi? Karistin mielestäni kaiken ennakkouumoilun tulosten suhteen ja keskityin hetkeen. Olin onnellinen osastani Tarinamarkkinoille valittujen joukossa.
Kun kuuntelimme Timo Korhosen puheenvuoroa palkittavan käsikirjoituksen valintaperusteista, aloin aavistella, mistä käsikirjoituksesta oli kysymys. Uskomatonta, mutta suunnattoman ihanaa! Lapin Lisän Tarinamarkkinoiden 2010 edistynein käsikirjoitus oli Iso tyttö.